Työn ja työhyvinvoinnin kehittämisohjelma kaipaa konkretiaa

26.6.2019

Antti Rinteen hallitusohjelma nostaa vahvasti esille työelämän laadun kehittämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Työelämän ja työhyvinvoinnin kehittämisohjelmaan on varattu 12 miljoonaa koko hallituskaudelle. Ohjelma sisältää Työn, terveyden ja työkyvyn tutkimus- ja kehittämisohjelman, jolle tulee korvamerkitä riittävästi varoja. Tutkimus ja kehittämistoiminnalle on tarkoitus rakentaa verkostomainen rakenne. Verkostolle tarvitaan koordinoiva taho, joka voisi olla Suomen Työterveyshoitajaliiton mukaan olla STM. Verkostoon tarvitaan Työterveyslaitoksen lisäksi ko. asiantuntemusta omaavat yliopistot, valtion tutkimuslaitokset, eläkevakuutusyhtiöt ja yksityiset tutkimuslaitokset. Tutkimusteemoja Suomen Työterveyshoitajaliiton esityksen mukaan olisivat mm. 1) digitaalisten palveluiden mahdollisuudet korvata olemassa olevia terveydenhuollon ja työterveyshuollon prosesseja ja 2) Työterveyshuollon korvausuudistuksen vaikutus työterveyshuollon voimavarojen käyttöön 3) Työterveyshuollon innovaatiotutkimuksen edistäminen, jolla rakennetaan yhteiskuntakestäviä uusia palvelumalleja. Tutkimusohjelman tulee sisältää selkeä suunnitelma, jolla tutkimustieto jalkautetaan johtamisen välineeksi ja käytännön työn hyödyksi. Tutkimustieto tulee välittää terveydenhuollon päättäjille ja esimiehille esim. koulutuskierroksella.

Työelämän kehittämishanke, Työelämä 2020 -hanke on ollut liian hajanainen. Nyt tarvitaan vahvasti johdettu hankeohjelma, jossa innovoidaan ja pilotoidaan uusia palvelumalleja, mutta myös toiminta- ja arviointitutkimusta, jossa arvioidaan jo olemassa olevia palveluita sekä niiden vaikuttavuutta. Sekä työn ja työhyvinvoinnin kehittämisohjelman että osatyökykyisille suunnatun työkykyohjelman yhteydessä on tärkeää pitää mukana kaikki työikäiset huomioiva näkökulma. Olemassa olevan tutkimustiedon hyödyntäminen, jota on kerrytetty esim. OTE- ja TYÖKE-hankkeissa, on huomioitava, ja edellä mainittuja hankkeita jatkettava hallituskaudella.

Hallitusohjelmassa nostetaan esille osatyökykyisten työllistämistoimia ja näitä koordinoiva työkykyohjelma. Osatyökykyisiä on paljon työelämässä ja työterveyshuollon piirissä. Olisi erityisen tärkeää tunnistaa osatyökykyiset ja mahdollisuudet jäljellä olevan työkyvyn tukemiseksi ja saada osatyökykyisten palveluketjut toimiviksi. TYÖKE-hanketta on erittäin tärkeää jatkaa vuoden 2020 jälkeen, jotta työterveyshuollon toiminta saadaan integroitua muuhun palvelujärjestelmään ja esimerkiksi palveluohjaus ja käänteiset lähetekäytännöt saadaan valtakunnallisesti käyttöön.

Työterveyshuollon kehittäminen osana Työn ja työhyvinvoinnin kehittämisohjelmaa

Suomessa tulisi määritellä lainsäädännön tasolla kansallinen työterveyshuollon minimitaso työterveyshuollon sisällölle. Työterveyshuollon järjestää työnantaja minimissään työterveyshuoltolain 12 § mukaisesti. Työsuojeluviranomaisten tarkastuskertomuksissa työterveyshuollon järjestämisessä ja sen laadullisessa sisällössä ilmenee suuria puutteita. Hyvä työterveyshuoltokäytäntö -asetus on liian ylätasolla ohjatakseen toimintaa, eikä se ole käytännössä osa työterveyshuollon palveluntuottajien johtamis- ja laatujärjestelmää. Liian usein työterveyshuollon toimenpiteet suunnitellaan työpaikan kanssa tarveperusteen sijaan kustannukset edellä. Työnantajalla on liian suuri valta päättää työterveyshuollon sisällöstä suhteessa työterveyshuollon ammattihenkilöiden antamiin suosituksiin. Arjen työterveysyhteistyössä Hyvä työterveyshuoltokäytäntö –asetus ei kovinkaan paljoa ohjaa työterveyshuollon toiminnan suunnittelua.  Oikean minimitason määrittelemiseen ohjelmassa pitää selvittää, miten Työterveys 2025:n strategisiin tavoitteisiin on päästy, ja täsmentää työterveyshuollon asetusta sen pohjalta.

Suomen Työterveyshoitajaliitto asettaisi valtakunnalliseksi, työterveyshuollon laatuindikaattoriksi kriteerin, ovatko jokaisella työikäisellä käytössään työterveyshuollon palvelut. Jokaisella työikäisellä tulee olla oikeus työkyvyn tukemiseen työuran kaikissa vaiheissa ja oikeus hoitoon ja kuntoutustarpeen arviointiin, silloinkin, kun hän toimii työelämästä syrjässä. Työterveyshuoltolaki tulisi uudistaa §12 ja §14 osalta työikäisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Työterveyshuoltona korvattavan sairaanhoidon laajuus tulee rajata siten, että työterveyshuoltona korvattava sairaanhoito erikoislääkärikäynteineen rajataan työkyvyn selvittämiseen ja tukemiseen.

Nykyisen työterveyshuollon 8 prosentin kattavuusvajeen kurominen umpeen vaatii yhteiskunnallista vastuuta ja tekoja. Erityisesti pientyöpaikkojen työterveyshuoltoa pitää kehittää. Tarvitaan työterveyshoitaja- ja lääkäriresurssien lisäämistä, ohjausta korvauspalveluiden käytöstä ja työterveyshuollon puuttuminen pitää sanktioida. Nykyisen korvausjärjestelmäuudistuksen vaikuttavuus, tarvelähtöisyys ja asiakaskeskeisyys tulisi tutkia. Korvausjärjestelmän uudistamista tulisi jatkaa siten, että se tukee pientyöpaikkojen työterveyshuollon toteutumista.

Lisätietoja:
puheenjohtaja Pilvi Österman
0400734476
pilvi.osterman@gmail.com